Bolognese
Yleistä
Bolognese on bichonien sukuun kuuluva italialainen kääpiökoira, jolla on luonnonvalkoinen, runsas ja kihara turkki.
Bolognesen tarina on hyvin pitkä. Sen esi-isien sanotaan olevan Välimeren alueen pieniä koiria, joita Aristoteles (384 – 322 eaa.) kutsui nimellä “canes melitenses” ja joista myös maltankoira ja muut bichonit polveutuvat. Italiassa bologneset olivat suosittuja lemmikkejä ylhäisön keskuudessa jo roomalaisaikana ja erityisesti renessanssin aatelisto piti niitä hyvin arvostettuina lahjoina. Esimerkiksi Espanjan kuningas Filip II (hallitsijana 1556 – 1598) kiitti d’Esten herttuaa saatuaan tältä kaksi bolognesea: “nämä kaksi koiraa ovat kuninkaallisimmat lahjat, jotka hallitsija voi saada”
Bolognese ei koskaan ole ollut kovin runsaslukuinen rotu, ei edes kotimaassaan Italiassa. 1980-luvulle tultaessa se oli vaarassa kadota kokonaan. Muutamat kasvattajat ryhtyivät elvyttämään rotua Italian kennelliiton tuella, ja tänä päivänä rodun tilanne on vakaa. Kanta on silti suhteellisen pieni ja monet koirista sukua keskenään.
Italialaisten koirien ohella nykypäivän bologneset polveutuvat venäläisistä (neuvostoliittolaisista) koirista. Samoja koiria löytyy myös venäjänbolonkan takaa. Muita lähtökohtia rodulla ei ole. Kannat muissa maissa perustuvat italialaisiin ja venäläisiin koiriin.
Suomeen ensimmäiset bologneset tuotiin Tanskasta vuonna 1989. Alkuaikoina koiria rekisteröitiin vuosittain muutamia kymmeniä. Rekisteröintimäärät ovat kuitenkin tasaisesti kasvaneet. Viime vuosien aikana nousu on ollut hyvinkin nopeaa. Ennätysvuonna 2017 rekisteröitiin jo 161 koiraa.
Ulkomuoto
Bolognese on sirorakenteinen ja pienikokoinen koira. Rungoltaan sen kuuluu olla neliömäinen, mikä tarkoittaa, että koiran säkäkorkeus on sama kuin sen rungon pituus. Kuonon pituus on kaksi viidesosaa koko pään pituudesta. Häntä on kaartunut selän päälle. Bolognesella on runsas, pitkä ja kiharainen turkki, jonka kuuluu olla luonnonvalkoinen. Kirsu, silmäluomien reunat ja näkyvät limakalvot ovat mustat.
Säkäkorkeus ja paino
Säkäkorkeus vaihtelee n. 22 cm – n. 32 cm välillä. Rotumääritelmän mukainen ihannekorkeus on nartulle 25 – 28 cm ja urokselle 27 – 30 cm. Koiran painoksi rotumääritelmä antaa 2,5 – 4 kg. Bolognesejen paino vaihtelee kuitenkin kolmesta jopa reiluun kuuteen kiloon.
Luonne ja käyttötarkoitus
Bolognese on leikkisä ja älykäs pieni seurakoira, jota on helppo kouluttaa. Loputtoman touhukas se ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi coton de tuléariin tai bichon friséhen verrattuna melko rauhallinen. Yksilöiden välillä on tosin suuriakin eroja vilkkaudessa. Vieraita kohtaan bolognese saattaa olla hieman pidättyväinen. Omaan perheeseensä se kiintyy syvästi ja pennusta lähtien seuraa omistajaansa joka paikkaan. Koska bolognese on ketterä ja sillä on erinomainen tasapainoaisti, sopii se hyvin esimerkiksi agilityyn.
Terveys ja hoito
Tutkittua tietoa bolognesen terveydestä on suhteellisen vähän. Jalostukseen käytettäville koirille tulisi tehdä viralliset silmä- ja polvitutkimukset sekä prcdPRA-geenitesti. Rodussa tavataan patellaluksaatiota ja jonkin verran PRA:ta ja kaihia. Kives- ja purentaviat sekä hammaspuutokset ovat suhteellisen yleisiä. Joillain yksilöillä on todettu allergisia oireita. Maksashunttitapauksia on muutamia. Vuotavat silmät ovat yleinen ongelma.
Bolognesen turkki vaatii säännöllistä pesua ja kampausta, minkä takia rotua ei voi pitää kovin helppohoitoisena.
Bolognese pestään aina takuttomana ja pesun jälkeen kammataan kosteana harvapiikkisellä kammalla. Tällä tavoin turkki kuivuu kiharaksi. Rotua ei trimmata.
Bolognese on usein innokas lenkkeilijä, mutta tyytyy tarvittaessa hieman vähempäänkin liikuntaan. Koska bolognesella ei ole aluskarvaa, tarvitsee se Suomen ilmastossa sateella ja kovemmilla pakkasilla takin ainakin pidemmille lenkeille.